Oltiin viime tiistaina taas vähän treenaamassa agilityä.  Kentällä olikin jo muita harjoittelijoita ja senpä takia alkuun agista tullut oikein mitään, ei malttanut oikein keskittyä. Tokoiltiin siinä pikkuisen ja toisten harjoittelijoiden lähdettyä rakensin radan joka oli ollut meillä jatkokurssilla. Siinä oli putki A-esteen alla sekä kaksi hyppyä ja rengas. Se täytyy kyllä sanoa että rata meni paljon paremmin ja vauhdikkaammin kuin silloin jatkokurssilla! Ja A-esteellekin mentiin oikein mainiosti. Alkaa siitä tulla oikein yksi neidin lempiesteistä. Omassa ohjauksessa olisi kyllä ollut taas parantamisen varaa. Tuli nimittäin A:lle viennissä pysähdys ja meikäläinen jäi oikein fiksusti hokemaan vaan paikoilleen aata..  No kyllä sinne aalle mentiin kunhan vähän tuli otettua vauhtia., mutta mun pitäisi kyllä noita ylimääräisiä pysähdyksiä ehdottomasti välttää. On tässä kyllä vielä niin paljon oppimista!

Ja sitten tämänpäiväiseen. Mentiin siis metsälenkille ja kaikki sujui oikein normaalisti kunnes Vilma lähti loittonemaan meistä yllättäen. Koira ei ei tullut luokse ja tajusinkin siinä sitten että se on äkännyt jonkun metsänelävän jäljen. Isä näkikin että Vilma karkotti maasta jonkin linnun, ilmeisesti teeren. Sitten Vilma lähti säntäämään teeren perään ja eihän sitä auttanut muu kuin lähteä koiruuden perään. Meinattiin kyllä todenteolla huolestua kun Vilmaa ei näkynyt mutta onneksi se sitten tuli jostain pusikosta esille! Isä sai koiran pyydystettyä hihnaan. Ihan jahdin pauloissa se kyllä oli. Eipä se ole kyllä ennen linnun perään lähtenyt ja pelkään nyt vähän että ottaa tuon tavaksi. Taitaa Vilman metsälenkkeily irrallaan päättyä vähäksi aikaa nyt.

Ja vielä muutama kuva metsäreissulta:

Siellä se otus painaltaa...

 Ja tässä kuvassa ollaankin jo saatu vainu.